Äidin tuntee yleensä äitinä: ihmisenä, joka muisti hammaslääkäriajat ja tiesi, missä sakset olivat. Hänen omat haaveensa, ensimmäinen työpaikkansa ja ystävät, joiden kanssa hän kävi tansseissa, jäävät helposti kertomatta. Niistä ei vain tule kysyttyä.
Sanota kysyy ne kysymykset, yhden viikossa. Äiti vastaa omassa rauhassaan, ja tarinat pysyvät hänellä, kunnes hän itse haluaa jakaa ne.
Kun yhteinen aika menee kuulumisiin
Puhelut ja vierailut täyttyvät usein arjesta. Viikoittainen kysymys antaa hänen elämäntarinalleen oman paikan, eikä kenenkään tarvitse järjestää sitä.